RFSL:n internet-sivulta:

”Silloin ja nyt
ANTIIKIN KREIKASSA arvostettiin suuresti vanhempien miesten ja nuorten poikien välistä rakkautta.  Tästä huolimatta on väärin sanoa, että elinikäinen homoseksuaalisuus oli sääntö, sillä nuorten miesten päämäärä oli kuitenkin mennä naimisiin.  Naisille ja orjille ei ollut olemassa vastaavaa homoseksuaalisuuden muotoa.  Siksi tämänkaltainen homoseksuaalisuus heijastaa hyvin patriarkaalista yhteiskuntaa.   

Kreikan saari Lesbos, jossa runoilijatar Sapfo opetti nuoria tyttöjä 5. vuosisadalla eKr., on antanut nimen homoseksuaalisuuden feminiiniselle muodolle.  Sana ”lesbolainen” on peräisin tästä nimestä.

Kristinusko toi uuden tavan suhtautua seksuaalisuuteen.  Yhteyttä suvunjatkamiseen korostettiin ja himo tuomittiin.  Homoseksuaaliset aktit tulivat syntisiksi siksi, että se loukkasi luomisjärjestystä.”
(Sitaatti RFSL:n sivulta päättyy)

Huomaa kuinka RFSL näyttää kadehtivan antiikin Kreikan yhteiskuntaa siitä, että siellä ”arvostettiin suuresti vanhempien miesten ja nuorten poikien välistä rakkautta”.  Me puhumme tässä aivan ilmeisesti hyvin laajalle levinneestä pedofiliasta antiikin Kreikassa.  Ei voi muuta kuin päätellä RFSL:n olevan pahoillaan siitä, että ”kristinusko toi uuden tavan suhtautua seksuaalisuuteen”.  He näyttävät kaipaavan tuota aikakautta, jolloin himo ja pedofilia oli sääntönä.

Kristinusko toi epäilemättä uuden maailmankatsomuksen, jossa korostettiin jokaisen henkilön arvoa.  Kristinusko lopetti ihmislihan uhraamisen gladiaattorinäytöksissä, orjuuden ja vanhempien miesten tilaisuuden ilmaista ”suuresti arvostettua nuorten poikien himoitsemistaan”, jolla he tyydyttivät omia häpeällisiä intohimojaan.  Naisia alettiin pitää suuressa arvossa ja yleinen elämän kunnioitus juurtui.  Äidin, isän ja lasten ydinperheestä tuli yhteiskunnan terveellinen kulmakivi.  Ja aviopuolisoiden välisestä seksuaalisesta uskollisuudesta tuli toivottu sääntö ”vanhempien miesten ja nuorten poikien välisen rakkauden” sijasta, jota niin arvostettiin antiikin Kreikassa.

Tässä uudessa kristillisessä sivilisaatiossa ihmiset alkoivat arvostaa moraalisuutta ja etiikkaa, koska he uskoivat, että heitä pidettäisiin kerran tilivelvollisina teoistaan Luojansa edessä.  Tilivelvollisina siitä vastuullisuudesta, jota he olivat osoittaneet perhettään ja muita elämässään tapaamiaan ihmisiä kohtaan.  Eittämättä seuranneet 2000 vuotta eivät olleet täydelliset.  Meillä oli ristiretket, pimeät keskiajat, orjuuden sekä vapaiden sukupuolisuhteiden, juoppouden ja yleisen moraalisen rappion ajanjaksot.  Mutta sellaista käyttäytymistä pidettiin paheena eikä sitä koskaan pidetty normaalina tai toivottavana.  Sivilisaatiomme 2000 vuoden aikana maailmankatsomuksemme on yleensä perustunut arvoihin, jotka ovat kyllin vahvat korjaamaan rappion ja turmeltuneisuuden ajanjaksot.  Mutta meidän aikanamme läntisessä maailmassa on tapahtunut dramaattinen muutos, jonka kaltaista ei ole koskaan ennen nähty. 

Nykyisen sivilisaatiomme loppu?
Me näemme nyt, ensimmäisen kerran 2000 vuoteen, miten rappio ja vapaat sukupuolisuhteet korotetaan joksikin nautittavaksi ja sen tähden toivottavaksi.  Luin loppukesästä Dagens Nyheteristä, huomattavasta päivälehdestä maassamme, vetoomuksen lukijoille lähettää lehteen (julkaisemista varten) kertomuksia siitä, miten he olivat olleet uskottomia aviopuolisoaan kohtaan kesäloman aikana (”hur du varit otrogen på semestern i sommar”).  Tämä vetoomus sitä varten, että tämän huomattavan päivälehden lukijat voisivat nauttia ihmeellisestä himosta ja luvattomasta seksistä.  Sellaisia paheita on ollut aina, mutta sivilisaatiomme ei kokonaisuutena ottaen ole koskaan ennen ylistänyt sitä, kuten tänä päivänä tehdään.  Perherakennetta, joka on palvellut meitä niin hyvin 2000 vuoden ajan, ollaan suoraan silmiemme edessä repimässä rikki.  Me näemme nyt hyvin pitkäaikaisen sivilisaation lopun. 

Pitemmällä perspektiivillä sivilisaatiot eivät koskaan kestä iäti.  Ne tulevat ja menevät.  Niinpä meidän ei pitäisi olla yllättyneitä.  Se on kuin kehä.  Jokainen sivilisaatio alkaa barbarialla, jota seuraa tyrannia.  Mutta sitten säädetään lakeja käyttäytymisen hallitsemiseksi.  Alussa jonkinlaisen diktatuurin alaisina, mutta siitä siirrytään poliittiseen vapauteen ja ihmiselämän kunnioittamiseen, kun yhteiskunnan jäsenet korjaavat järjestäytyneen yhteiskunnan hedelmiä, joka on rakennettu kunniallisuuden hyveen ja toinen toisensa tukemisen varaan.  Mutta sitten ahneus pääsee valtaan.  Sitä seuraa laiskuus ja yleinen haluttomuus työntekoon.  Sitten rappio ja pahe pääsevät valtaan ja perheet hajoavat.  Ja siinäkö me olemme tänä päivänä?  Sivilisaatiomme luhistuminen matkallamme barbariaan ja sivilisaation kehän sulkeutuminen.