4-29e.htm

Viite 29:
Tämä (englanninkielinen) viite on Ruotsin korkeimman oikeuden täydellinen kirjallinen tuomiopäätös pastori Åke Greenin oikeudenkäynnissä. Hän oli saarnaaja, joka tuomittiin alemmassa oikeudessa vankeuteen sen tähden, että hän oli saarnannut seksuaalisesta moraalittomuudesta Ruotsissa. Korkein oikeus oli yhtä mieltä alemman oikeuden päätöksen kanssa siitä, että Green oli tehnyt rikoksen, josta hän ansaitsi vankeutta. Mutta oikeuden täytyi arvioida, asettuisiko Euroopan ihmisoikeustuomioistuin heidän tuomionsa puolelle. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen kuuluu jäseniä muista Euroopan maista, joista ei ole vielä tullut niin sodomisoituja ja hedonistisia kuin oma maamme. Muissa maissa pidetään vielä voimassa kahta ihmisoikeutta, sananvapautta ja uskonnonvapautta. Sen tähden Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei vahvistaisi langettavaa tuomiopäätöstä. Niinpä Ruotsin korkeimman oikeuden täytyi vapauttaa pastori Green. Mutta tämä Ruotsin laki – joka rajoittaa sanan- ja uskonnonvapautta – vaikuttaa yhä hyvin paljon, ja se pidetään voimassa maassamme. Homomafia ei tahdo, että sitä muutetaan, koska sitä voidaan yhä käyttää tukkimaan monien saarnaajien suut. He eivät tahdo käydä läpi sitä juridista kiirastulta, joka Greenin täytyi kestää.

Tällainen korkeimman oikeuden järkeily on hyvin ilmeinen heidän kirjallisessa tuomiopäätöksessään tästä tapauksesta. Omalle kielellesi käännettynä siinä sanotaan (osa):

Huomaa:
Seuraavat lauseet ovat viimeiset lauseet kirjallisen tuomiopäätöksen keskellä olevassa kappaleessa. Ne kokoavat yhteen oikeuden kannan, että Åke Green (asiakirjassa häneen viitataan kirjaimilla ÅG) oli rikollinen Ruotsin lain mukaan.

ÅG on tahallaan levittänyt näitä lausumia saarnassaan seurakunnan edessä tietoisena siitä, että ne käsitettäisiin loukkaaviksi. Rikoslain 16. luvun, 8. osan merkityksessä, joka on ilmaistu perusteluissa, lausumien täytyy siksi katsoa ilmaisseen halveksintaa homoseksuaaleja kohtaan ryhmänä.

Huomaa:
Mutta Euroopan Unionin (EU) erilaisten ihmisoikeuslakien tähden Ruotsin korkeimman oikeuden täytyi ottaa huomioon nuo lait ja panna syrjään Ruotsin laki. Asiakirjan loppupuolella he kirjoittavat seuraavasti:

Korkeimman oikeuden täytyy kuitenkin nyt ratkaista, olisiko rikoslain 16. luvun, 8. osan soveltaminen ÅG:n tapauksessa pantava syrjään, koska sellainen soveltaminen olisi ristiriidassa perustuslain kanssa (vrt. Ruotsin korkeimman oikeuden päätökset NJA 2000 s. 132 ja 2005 s. 33) tai Euroopan neuvoston yleiskirjan kanssa (vrt. Bill 1993/94:117 s. 37 f. Ja komitean raportti 1993/94:KU24 s. 17 ff.).

Ja asiakirja jatkaa:

Kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi, onko väitetty rajoitus välttämätön demokraattisessa yhteiskunnassa, tuomioistuin ratkaisee, vastaako se pakottavaa sosiaalista tarvetta, onko se oikeassa suhteessa tavoiteltuun oikeudelliseen päämäärään sekä olivatko kansallisten viranomaisten antamat syyt sen perustelemiseksi asianmukaiset ja riittävät (ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.4.1979 tapauksessa Sunday Times vastaan Yhdistynyt kuningaskunta, s. 62, Julkaisusarja A nro 30). Mitä tulee ilmauksiin, jotka levittävät, kiihottavat, kannattavat tai puolustavat suvaitsemattomuuteen (mukaan lukien uskonnollinen suvaitsemattomuus) perustuvaa vihaa – ”vihapuhetta” – ihmisoikeustuomioistuin katsoo, että saattaa olla välttämätöntä rangaista tai jopa estää senkaltaisia ilmauksia. Olosuhteista, mukaan lukien sanotun sisältö sekä konteksti, jossa lausumat annettiin, täytyy tehdä kokonaisarvio, jotta voitaisiin päättää, onko rajoitus oikeassa suhteessa päämäärän suhteen ja ovatko perustelut asianmukaiset ja riittävät. Rangaistuksen luonne ja ankaruus täytyy myös ottaa huomioon tässä yhteydessä. (Katso Gündüzin tapauksen tuomiota, s. 40; vertaa myös ihmisoikeustuomioistuimen tuomiota 9.6.2004 tapauksessa Abdullah Aydin vastaan Turkki, s. 35; valitus 42435/98, ei julkaistu)…..

Olosuhteiden kokonaisarviossa – Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännön valossa – on ÅG:n tapauksessa heti aluksi selvää, ettei kyse ole sellaisista vihaa täynnä olevista lausumista, joihin yleensä viitataan vihapuheena. Tämä koskee myös sitä hänen kaikkein kauaskantoisimpaa lausumaansa, jossa seksuaalisia poikkeamia kuvaillaan syöpäkasvaimeksi, koska tämä lausunto, sen valossa nähtynä, mitä hän sanoi saarnansa yhteydessä, ei ole sen luonteinen, että sen voidaan katsoa kannattavan tai puolustavan homoseksuaalien vihaamista. Sen tavan, jolla hän ilmaisi itseään, ei ehkä voi sanoa olevan kovinkaan paljon halventavampi kuin kyseessä olevien Raamatun kohtien sanojen, mutta sitä voidaan pitää kauaskantoisena myös ottaen huomioon se sanoma, jonka hän halusi välittää yleisölle. Hän esitti lausuntonsa saarnassa seurakuntansa edessä aiheesta, joka on Raamatussa. Kysymystä siitä, onko se usko, johon hän perusti lausuntonsa, legitiimi vai ei, ei tule ottaa huomioon arvioinnissa (Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 26.9.1996 tapauksessa Manoussakis ja muut vastaan Kreikka, s. 47).

Näin ollen on luultavaa, että tarkastellessaan ÅG:n oikeuden rajoittamista saarnata Raamattuun perustuvia ajatuksiaan, minkä langettava tuomio saattaisi voimaan, Euroopan ihmisoikeustuomioistuin olisi sillä kannalla, että rajoitus ei ole oikeassa suhteessa ja siten se olisi rikkomus Euroopan neuvoston yleiskirjaa vastaan.

Esivalmistelussa kiihotukseen kansallista tai etnistä ryhmää vastaan ilmauksella halveksunta ei voida katsoa olevan niin eri merkitys, että tässä syntyy todellinen lakien välinen ristiriita Euroopan neuvoston yleiskirjan ja rikoslain välillä (vrt. komitean raportti 1993/94:KU24 s. 18 ff.). Edellä sanotusta seuraa epäilemättä, että valmistelevan työn mukaan tarkoitus on, että senkaltaisten lausuntojen, joita yleinen syyttäjä on täällä lainannut tarkistetussa lausunnossa rikollisesta teosta, täytyy katsoa ilmaisevan halveksintaa siinä merkityksessä, joka sillä oli esivalmistelussa. Yksi syy, jonka tähden Euroopan neuvoston yleiskirja sisällytettiin Ruotsin lakiin, oli kuitenkin se, että luodaan erillinen perusta yleiskirjan soveltamiselle Ruotsin oikeusistuimissa (katso Bill 1993/94:117 s. 33). Korkein oikeus on myös useissa ratkaisuissa vahvistanut, että täytyy olla mahdollista poiketa sellaisista oikeussäännön merkitystä koskevista lausunnoista, jotka on annettu lain valmistelutyössä tai case law:ssa, kun tämä edellytetään neuvoston tulkinnassa, joka on ilmaistu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksissä (katso viimeisimmät Ruotsin korkeimman oikeuden päätökset NJA 2005 s. 462; vrt. varhaisemmat oikeustapaukset mukaanlukien NJA 1988 s. 572, 1991 s. 188, 1992 s. 532 ja 2003 s. 414). Se, mitä on todettu, merkitsee, että vastuulauseke kiihotuksesta kansallista tai etnistä ryhmää vastaan tulisi tässä tapauksessa tulkita rajoitetummin kuin valmisteleva työ ilmaisee, jotta lausekkeen soveltaminen tapahtuu sopusoinnussa neuvoston kanssa. Kuten juuri todettu, voidaan olettaa, että sellainen lausekkeen soveltaminen sopusoinnussa neuvoston kanssa ei sallisi langettavaa tuomiota ÅG:ä vastaan näiden olosuhteiden vallitsessa tapauksessa.

Viitaten siihen, mitä on todettu, syytös ÅG:ä vastaan on hylätty.

Katsoaksesi täydellistä (englanninkielistä) tekstiä klikkaa tästä (tiedoston koko: 92 k)