Tämän kysymyksen esitti syyttäjä 19.1.2005 muutoksenhakutuomioistuimessa Jönköpingissä Åke Greenin oikeudenkäynnissä.  Syyttäjä Kjell Yngvesson väitti, ettei ole olemassa mitään tieteellistä tukea sen osoittamiseksi, että homoseksuaaliset ihmiset ovat useammin pedofiileja, vaan sen sijaan heteroseksuaaleista tulee todennäköisemmin pedofiileja.  Miten paljon roskaa, typeryyttä ja hölynpölyä!

Oikean vastauksen tähän kysymykseen tulisi olla hyvin tärkeä, mitä julkiseen toimintatapaan tulee.  Jos heteroseksuaaleista tosiaan tulisi todennäköisemmin pedofiileja, siitä seuraa, että tietyt ammatit ja toimet tulisi varata homoseksuaaleille.  Homoseksuaalien tulisi työskennellä lastemme kanssa lastentarhoissa, viedä partiolaispojat yön yli kestäville telttaretkille jne., jotta vähennettäisiin lasten seksuaalisen ahdistelun todennäköisyyttä.  Mutta jos päinvastainen on totta, niin silloin pitää tehdä toisin päin. 

Olen jo esittänyt päätekstissä pakottavaa todistusaineistoa siitä, että homoseksuaalisesta henkilöstä tulee paljon todennäköisemmin pedofiili kuin heteroseksuaalisesta henkilöstä.  Tosiasiat ovat tosiasioita eikä niitä tulisi salata turhassa pyrkimyksessä mukautua poliittiseen korrektiuteen, mikäli olemme tekemisissä älyllisesti rehellisten henkilöiden kanssa.

Tässä seuraa vielä toinen analyysi hyvin laajasta tietokannasta.  Vaikka suuntaus on hyvin selvä, on hieman kyseenalaista päästä täsmällisiin lukuihin eräistä ilmeisistä syistä.  Koska pedofilia on yhä rikollinen teko, ja uhrit itse eivät tiedä, miten siitä tulisi kertoa tai edes pitäisikö siitä kertoa, niin paljon siitä tapahtuu tulematta koskaan osaksi tilastoja.  Ja kun ahdistelija on saatu kiinni, ei ole aina mahdollista varmistua miehen (tai naisen, vaikkakin paljon harvinaisempaa) seksuaalisesta suuntautumisesta.  Erityisesti poliittisen korrektiutemme yhteiskunnassa tätä kysymystä ei aina edes esitetä.

Sekä mies että nainen voivat ahdistella seksuaalisesti poikaa tai tyttöä.  Näin ollen yhdistelmiä on neljä.  Kaksi neljästä ahdistelun yhdistelmästä (nainen pojan ja mies tytön ahdistelijana) on luonteeltaan heteroseksuaalisia ja sen tähden niitä tekevät yleensä henkilöt, joilla on heteroseksuaalinen ”suuntautuminen”.  Samoin kaksi muuta (nainen ahdistelee tyttöä ja mies poikaa) ovat sellaisten henkilöiden tekemiä, jotka ovat homoseksuaalisesti suuntautuneita.

Mikä on siis yleisin?  Heteroseksuaaliset vai homoseksuaaliset ahdistelut?  USA:n oikeusministeriö (U.S. Bureau of Justice - Bureau of Justice Statistics) teki tästä asiasta vuonna 2000 varsin laajan tutkimuksen. Se perustui tietoihin, jotka oli koottu vuosien 1991-1996 välisenä aikana kahdestatoista osavaltiosta (Alabama, Colorado, Idaho, Illinois, Iowa, Massachusetts, Michigan, North Dakota, South Carolina, Utah, Vermont ja Virginia).  Nämä osavaltiot olivat osa NCVS-tutkimusta (National Crime Victimization Survey), ja tämä tietokanta tunnetaan nimellä NIBRS (National Incident-Based Reporting System).  Tutkimuksen nimi on "Sexual Assault of Young Children as Reported to Law Enforcement: Victim, Incident and Offender Characteristics".  Tutkimusta johti tri Howard Snyder ja se on (viite 11).   Todistusaineisto näytetään myös (viite 12).

Ohessa tutkimuksen huomattavat kohdat:

1.  57762:sta uhrin tunnistamasta rikollisesta seksuaalisen väkivallan tyyppijakautuma on seuraava:
väkivaltainen raiskaus: 42%
väkivaltainen sodomia: 8%
seksuaalinen väkivalta esineen avulla: 4%
väkivaltainen hyväily: 45%

2.  Lähes kaikki syylliset virkavallalle raportoiduissa seksuaalisissa väkivallanteoissa olivat miehiä (96%).  Niinpä olettakaamme – perusteltuna oletuksena – että tällä neljällä prosentilla naisia oli samanlainen luokituksen jakautuma kuin 96% miehillä.
Miehille ”väkivaltainen raiskaus” on heteroseksuaalinen ahdistelu ja ”väkivaltainen sodomia” on homoseksuaalinen ahdistelu.   

3.  Luokitusprosentit (kohdassa 1) ovat yhdistelmä kaikista ikäryhmistä.  Mutta jos otamme huomioon ainoastaan ne seksuaalisen väkivallanteon tapaukset, joissa uhrit ovat alle 18 vuoden ikäisiä (lasten seksuaalinen ahdistelu), havaitsemme (raportin taulukosta 1), että
45,8% kaikista ”väkivaltaisista raiskauksista" osuu tähän ikäryhmään.
78,8% kaikesta ”väkivaltaisesta sodomiasta” osuu tähän ikäryhmään.
75,2% kaikesta ”seksuaalisesta väkivallasta esineen avulla" osuu tähän ikäryhmään.
83,8% kaikesta ”väkivaltaisesta hyväilystä” osuu tähän ikäryhmään.

Huomaa, että 54,2% (=100%-45,8%) kaikista ”väkivaltaisista raiskauksista” tapahtuu naisille, jotka ovat ”vähintään 18”, kun sitä vastoin vain 21,2% (=100%-78.8%) kaikesta ”väkivaltaisesta sodomiasta” tapahtuu miehille, jotka ovat ”vähintään 18”.  Tämä heijastaa tietysti sitä, että naiset ovat yhä täysi-ikäisinä alttiita raiskaukselle (heteroseksuaalinen teko), kun miehet voivat puolustaa itseään paljon enemmän fyysisesti hyökkäystä vastaan.

4.  Yhdistämällä tapausten prosenttimäärät kohdasta 3 yllä kohdan 1 prosenttimääriin havaitsemme seuraavaa:
45,8% x 42% (taulukosta 1) = 19,2% kaikista seksuaalisista hyökkäyksistä on tyttöjen (<18 vuotta) ”väkivaltaisia raiskauksia” – ts. heteroseksuaalista ahdistelua.
78,8% x 8% (taulukosta 1) = 6,3% kaikista seksuaalisista hyökkäyksistä on ”väkivaltaista sodomiaa” poikia kohtaan (<18 vuotta) – ts. homoseksuaalista ahdistelua. 
75,2% x 4% = 3,0% kaikista seksuaalisista hyökkäyksistä on ”väkivaltaa esineen avulla” poikia tai tyttöjä kohtaan (<18 vuotta) – ts. Joko heteroseksuaalista tai homoseksuaalista ahdistelua.
83,8% x 45% = 37,7% kaikista seksuaalisista hyökkäyksistä on joko poikien tai tyttöjen ”väkivaltaista hyväilyä" (<18 vuotta) – ts. joko heteroseksuaalista tai homoseksuaalista ahdistelua.
Raportissa esitetyn tilastotiedon perusteella ei ole mahdollista päästä varmuuteen siitä, mikä osuus ”seksuaalisesta väkivallasta esineen avulla” ja ”väkivaltaisesta hyväilystä” on kohdistunut tyttöihin (heteroseksuaaliset aktit) tai poikiin (homoseksuaaliset aktit).

Tarkastelkaamme nyt sitä, mitä meillä on: 19,2 % kaikista seksuaalisista hyökkäyksistä on ehdottomasti heteroseksuaalisia lasten ahdistelutapauksia ja 6,3% kaikista seksuaalisista hyökkäyksistä on ehdottomasti homoseksuaalisia lasten ahdistelutapauksia.  Tätä vastaa suhde 3:1 (=19,2/6,3), joka tarkoittaa, että kaikista pedofiliatapauksista (lasten seksuaalinen ahdistelu) yksi neljästä (25%) on homoseksuaalien ja 75% heteroseksuaalien.  Homoseksuaalien suhteellinen osuus heteroseksuaaleista kokonaisväestössä vaihtelee suuresti maasta toiseen ja yhdestä inhimillisen sivistyksen aikakaudesta seuraavaan.  Mutta tilastotieto oli USA:n kahdestatoista osavaltiosta vuodesta 1991 vuoteen 1996.  On sanottu, että tänä aikana 2-3% väestöstä oli homoseksuaalista.  Jos käytämme keskiarvoa 2,5%, havaitsemme, että 25% kaikista lasten seksuaalisista ahdisteluista ahdistelijoina olivat homoseksuaalit, jotka muodostavat 2,5 % väestöstä.  Tämä on kymmenkertainen yliedustus. 

Toisin sanoen: käyttämällä tätä tutkimusmenetelmää me havaitsemme, että ”tilastollisesti keskimääräisestä” homoseksuaalisesta henkilöstä tulee kymmenen kertaa todennäköisemmin pedofiili kuin ”tilastollisesti keskimääräisestä” heteroseksuaalisesta henkilöstä.

Kuten edellä on todettu, tämä johtopäätös perustuu ”väkivaltaisen raiskauksen” ja ”väkivaltaisen sodomian” rikosrekisterimerkintöjen vertailuun kuuden vuoden aikana (1991-1996) kahdessatoista osavaltiossa USA:ssa.  Tulos on sopusoinnussa sen kanssa, mihin suuri joukko muita lähteitä viittaa.  Tutustu esimerkiksi äskettäiseen Jon Doughertyn raporttiin, jonka nimenä on "Pedophilia More Common Among Gays" (viite 38),

Numeroiden täsmällisyydestä voidaan aina kiistellä.  Ne ovat eittämättä riippuvaisia saatavissa olevista tiedoista sekä käytettävästä tutkimusmenetelmästä.  Mutta ei voi olla väittelyä siitä, että homoseksuaaliset miehet ovat tai tulevat pedofiileiksi paljon heteroseksuaalisia miehiä todenäköisemmin (hyvin paljon todennäköisemmin).  Ainakaan älyllisesti rehellisten tutkijoiden keskuudessa.  Todistusaineisto on niin musertava.

Edellä oleva analyysi ja samanlaiset analyysit sisältävät paljon numeroita ja tilastotietoa.  Numerot ovat hyviä havainnollistamaan kovia faktoja.  Mutta numerot eivät voi koskaan ilmaista lukujen takana oleva tuskan ja inhimillisen kärsimyksen suunnatonta määrää.  Helmikuun 5. päivänä vuonna 2005 Paul Shanley, jolta oli otettu pappisoikeudet pois, tuomittiin vuosikymmenien mittaisesta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä hänen toimiessaan pappina katolisessa kirkossa.  Hän saa elinkautisen vankeustuomion.  Jokaisen pitäisi lukea kertomus (viite 39) ja saada tietää inhimillisestä kärsimyksestä ja ”maanpäällisestä helvetistä”, joka yhden hänen monista uhreistaan täytyi kulkea läpi.  Ja rohkeudesta, jota tämä uhri osoitti todistajanaitiossa, kun Shanley vihdoin saatettiin tuomioistuimen eteen.

Nykyään monet homoseksuaalien lobbausryhmät kaikkialla maailmassa ovat laskemassa perustusta homoseksuaalisten aktien ”täysi-ikäisyyden” alentamiselle.  On paljastavaa, että me emme koskaan kuule yhdestäkään homoseksuaalien lobbausryhmästä, jolla on agenda lastemme suojelemiseksi pedofilialta.  On totta, että on olemassa myös heteroseksuaalisia pedofiileja.  Sairaita ihmisiä.  Mutta et löydä heteroseksuaalista ryhmää, joka avoimesti puolustaa heteroseksuaalisia pedofilia-aktiviteetteja, kuten homoseksuaalinen NAMBLA (North American Man-Boy Love Association) tekee.  Et löydä myöskään yhtään heteroseksuaalista ryhmää, joka puolustaa täysi-ikäisyyden alentamista.  Et löydä heteroseksuaalista yhteisöä, joka menee Thaimaahan viettääkseen hillittömän heteroseksuaalisen tapahtuman, kuten homoyhteisö tekee juhliessaan joka vuosi ”homopäiväänsä”.  Kaikista paikoista Thaimaa, jolla on huono maine lapsiprostituution käsilläolosta.