Aloitin tämän internet-sivun alunperin vuonna 2006 informoidakseni suurelta osin informaatiota vailla olevia maanmiehiäni täällä Ruotsissa (alkuperäinen ruotsinkielinen versio tästä internet-sivusta on www.amoso.se). Koska rakas maamme on suurin piirtein saatu uskomaan Ruotsin homoseksuaalien lobbausryhmän (RFSL) kylvämä vääryys ja valheet, koin hyvin syvästi olevani velvoitettu jakamaan maanmiesteni kanssa, mitä tutkimukseni oli paljastanut.  Nyt, monta kuukautta myöhemmin tämä internet-sivu (jossa on esimerkkejä Ruotsin kulttuurista, yhteiskunnasta ja moraalista) on käännetty sinun kielellesi yleisön vaatimuksesta. 

Internet-sivuni ainoa tarkoitus on informoida kaikkia vanhempia ja isovanhempia siitä, miten estää heidän jälkeläisiään tulemasta homoseksuaaleiksi, kun he saavuttavat murrosiän.  Jos olet jo valinnut homoseksuaalisen suuntautumisen, tämä internet-sivu ei ole sinua varten.  Ole hyvä ja poistu tältä internet-sivulta, ettei sen sisältö hämmennä sinua. 

Tarkoitukseni ei koskaan ollut herättää homoyhteisön vihaa täällä Ruotsissa. Jälkeenpäin ajatellen tajuan kuitenkin, miksi näin kävi, vaikka en sitä tarkoittanut selittäessäni, mistä homoseksuaalisessa elämäntavassa on kaiken kaikkiaan kyse.  Mutta kaikkien vanhempien – erityisesti isien – on tarpeen ymmärtää, mitä on pelipanoksena.  Että he voivat tehdä voitavansa estääkseen lapsiaan tulemasta homoseksuaaleiksi.  Ja heillä on oikeus tietää.  Tämä internet-sivu paljastaa kolme yleisimmin propagoitua myyttiä homoseksuaalisuudesta.

Esitetyt esimerkit ovat siksi pääasiassa omasta maastamme.  Jos olet tietämätön siitä, miten sodomistinen elämäntapa on Ruotsissa levinnyt kaikkialle ja tullut juhlituksi, esimerkit voivat järkyttää sinua.  Kuten tulet näkemään, Ruotsi on kaukana muun maailman edellä hyväksymässä ja toivottamassa tervetulleeksi homoseksuaalisuuden tulvan. Yksi äskettäinen esimerkki oli Åke Greenin (pastori Borgholmista) oikeudenkäynti. Hän joutui oikeuteen saarnattuaan, mitä Raamattu sanoo homoseksuaalisuudesta sekä muista vapaista seksuaalisuhteista ja perversioista.  Ruotsi on näet ainoa maa koko maailmassa, jossa ei saa sanoa mitään – riippumatta siitä, millainen uskonnollinen vakaumus sinulla saattaa olla – mikä ilmaisee ”halveksintaa” (ruots. ”missaktning”) homoseksuaalisia ihmisiä kohtaan.  Kaikilla sivistyneillä mailla on tietysti lakeja, jotka kieltävät kiihotuksen väkivaltaan mitään ihmisryhmää vastaan.  Mutta ainoastaan meidän maamme on mennyt niin pitkälle, että se on julistanut laittomiksi kaikki lausumat, jotka käsitetään ”halveksinnaksi” homoseksuaalisia ihmisiä kohtaan.  Niinpä pastori Green tuomittiin Kalmarin alioikeudessa (ruots. ”Kalmars Tingsrätt) vankeuteen.  Lain tarkoitus oli kattaa myös muut ryhmät yhtä lailla (esim. etniset ja uskonnolliset ryhmät).  Mutta todellisuudessa se vaikuttaa pääasiassa homoseksuualisen agendan hyväksi.  Esimerkiksi meidän maatamme pyyhkii tänä päivänä uusi antisemitismin aalto (ks. alla) samoin kuin laajalle levinnyt evankelisten kristittyjen halveksinta, ilman että nämä ryhmät saavat mitään suojelua. Mutta todellisuudessa tuo laki vaikuttaa pääasiassa homoseksuaalisen yhteisön hyväksi.  Esimerkiksi tänä päivänä on laajalle levinnyt kristittyjen ja juutalaisten halveksinta (pääasiassa Ruotsin moskeijoiden taholta).  Tästä ei ole ollut mitään seuraamuksia uuden lain aikana.

Ennen uuden lain hyväksymistä pääministeri Göran Persson teki 8.11.2002 selväksi, että uuden lain vallitessa pastorien ei enää sallittaisi julistaa saarnatuolista tai muuten ilmaista, että homoseksuaalisuus on luonnotonta (ruots. ”onaturligt”). (viite 27). Siitä huolimatta, että Raamattu sanoo niin. 

Tämä ei näytä huolestuttaneen lainkaan helluntailaisia, kun he kutsuivat pääministerin puhujavieraaksi (viite 28) vuotuiseen konferenssiinsa Tukholman Filadelfia-kirkkoon.  Siellä hän näyttäytyi kuukautta myöhemmin puhujanpaikalla (4.12.2002).  Se kuulostaa oudolta, mutta kuulit oikein!  Pääministeri, joka vain kuukautta aiemmin oli lausunut, että pastorien ei enää (vielä prosessissa olevan lain tultua voimaan) sallittaisi saarnata, että homoseksuaalisuus on luonnotonta ja joka vastaavasti oli vaikuttamassa lain hyväksytyksi tulemiseen – toivotettiin lämpimästi tervetulleeksi helluntailaisten vuotuiseen konferenssiin.  Ehkä sillä seikalla, että pääministeri (Persson) ja Tukholman Filadelfia-kirkon johtaja (Hedin) ovat läheisiä ystäviä, oli jotain tekemistä sen kanssa. 

Pastori Åke Greenin tapaus
Niinpä uuden lain myötä – ymmärrettynä siten, että se kieltää homoseksuaalisuuden sanomisen luonnottomaksi – ei tullut yllätyksenä, kun pastori Green julistettiin syylliseksi ja tuomittiin vankilaan saarnansa tähden (20.7.2003) siitä, mitä Raamattu sanoo seksuaalisista poikkeavuuksista.  Homoseksuaalien lobbausryhmä piti hänen saarnaansa halveksivana.  Pastori Greenin tapauksesta valitettiin aina korkeimpaan oikeuteen saakka.  Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan oli totta, että Green oli rikkonut Ruotsin lakia vastaan ja ansaitsi tuomion.  Eikä ole mikään salaisuus, että he olisivat halunneet tuomita hänet vankeuteen.  Erityisesti koska maamme korkeimmalla oikeudella on voimakas taipumus suosia homoseksuaalisuutta. Yksi sen jäsenistä jopa kaupittelee ja maksaa homoseksuaalisista palveluista Tukholmassa (nro 1) ja oikeuden presidentti puolustaa sellaista käyttäytymistä.  Mutta korkein oikeus tajusi myös, että muissa Euroopan maissa puheen- ja uskonnonvapauden opit vievät voiton siitä, että homoseksuaaleja ylettömästi suojellaan olemasta ”halveksittuja”.  Koska he aivan hyvin tiesivät, että pastori Green – jos hänet tuomittaisiin syylliseksi – valittaisi tapauksestaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (korkein oikeusaste EU:n jäsenille), he eivät rohjenneet tuomita häntä, koska he tiesivät varsin hyvin, että Green saisi vapauttavan tuomion siellä.  Tämä tilanne lausuttiin selvästi heidän tapauksesta antamassaan tuomiopäätöksessä. (viite. 29)

Kommentoidessaan päätöstä puheenjohtaja (Johan Munck) sanoi, että Ruotsin korkein oikeus oli päättänyt ottaa huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen aiemmat tuomiopäätökset Ranskan Strassbourgissa.  Hän sanoi: "jos Åke Green olisi saarnansa tähden tuomittu kiihotuksesta, niin mitä todennäköisimmin Ruotsia olisi moitittu ankarasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa”.  Ruotsin radion ja TV:n haastattelussa Munck sanoi lisäksi, että lakia ei ole mahdollista soveltaa (ts. kriminalisoida ’halveksinta’) "kuten oli tarkoitettu" ja siten hylätään se, miten laki oli kirjoitettu ja lainsäätäjän (parlamentin) intentio.  Ruotsin laki ei pidä yhtä kansainvälisten ennakkopäätösten kanssa (oikeustiede).  Tapauksesta antamansa kirjallisen päätöksen lehdistötiedotteessa korkein oikeus esittää asian näin: "Ottaen huomioon käsillä olevat olosuhteet, korkein oikeus katsoo, että jos Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ratkaisisi tapauksen, se todennäköisesti pitäisi Euroopan ihmisoikeussopimuksien loukkaamisena Åke Greenin tuomitsemista sen takia, mitä hän lausui saarnassaan."

Ja kuten korkein oikeus lopuksi sanoi tapauksesta julkaistussa täydessä selvityksessään: ”Sellaisten olosuhteiden vallitessa on luultavaa, että kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tarkastelisi Åke Greenin oikeuden rajoitusta saarnata Raamattuun perustuvia käsityksiään, josta syystä hänet tuomittiin syylliseksi, se katsoisi, että tämä rajoitus ei ole kohtuullinen ja on siten loukkaus Euroopan ihmisoikeussopimuksia kohtaan……… Viitaten siihen, mitä on on sanottu, syyte Åke Greeniä vastaan hylätään.”
(Tapaus on loppuun käsitelty.)

Toisin sanoen: muissa maissa kuin Ruotsissa homoseksuaaleilla ei ole erityisoikeuksia.  Åke Greenin tapauksen oikeudenkäyntien seikkaperäieen käsittelyyn ja lakianalyysiin pääset klikkaamalla tästä.  Tämä korkeimman oikeuden päätös on osoitus siitä, että me olemme ainutlaatuisia maailmassa siinä, että ainoastaan Ruotsissa homoseksuaalisen agendan ajaminen polkee ilmaisun- ja uskonnonvapauden  Laki on yhä voimassa, ja se on voimakas ase vaientamaan pastorit, jotka eivät tahdo käydä läpi sitä oikeustraumaa, joka pastori Greenin oli kärsittävä.
Tähän kertomukseen kuuluu, että se henkilö, joka alunperin esitti syytökset pastori Greeniä vastaan, on nyt syytettynä vakavasta kavalluksesta ja saattaa itse joutua vankilaan. 

RFSL:n rooli
Homoseksuaalinen lobbausryhmä (jotkut kutsuvat sitä homoseksuaaliseksi mafiaksi) kohtelee tahdittomasti ihmisiä pääjärjestönsä RFSL:n välityksellä.  Tämän järjestön johtaja, Sören Andersson, ilmaisi mielipiteensä internet-sivustani eräässä lehtihaastattelussa (Dagen) julistamalla: ”En voi ymmärtää, miten joku voi olla niin täynnä vihaa”.  Mutta Anderssonin on ymmärrettävä, että vanhemmilla on oikeus oikeus tietää – jos he niin tahtovat – miten he voivat ohjata lapsiaan tulemasta homoseksuaaleiksi, kun nämä saavuttavat murrosiän.  Andersson ja hänen järjestönsä eivät voi evätä tuota oikeutta vanhemmilta. Ei edes Ruotsissa tänä päivänä. Ei ainakaan vielä.

Yksi räikeä esimerkki RFSL:n etuoikeuksista yhteiskunnassamme tänä päivänä on, että hallitus antaa heille avokätistä taloudellista tukea heidän toimintaansa varten. Siihen sisältyy internet-sivu, joka ylistää tyypillistä homoseksuaalista käyttäytymistä mukaan lukien informaatiota laittomien huumeiden käyttämistä varten sekä ”anaalikäsikirjan” hyvin riskialttiiseen käyttäytymiseen – yleisestä terveydellisestä näkökulmasta katsottuna – ryhtymistä varten.  Nämä sivut ovat epäilemättä useimpien mielestä vastenmielisiä.

Mutta yritä kuvitella mielessäsi nuori, jolla on ongelmia sukupuoli-identiteettinsä kanssa ja joka on alttiina koulunsa opetusohjelman osana olevalle RFSL:n propagandalle.  Hän tulee kotiin, menee RFSL:n internet-sivulle ja löytää tämän materiaalin – joka on maksettu veronmaksajien rahoilla. Tämä materiaali on (vaikka vastenmielistä useimmille ihmisille) hyvin pornografista nuorelle pojalle, joka on jo hämmentynyt seksuaalisesta identiteetistään.  Ei ole epäilystäkään siitä, että haavoittuvat, isättömät pojat ovat kaikkein riskialttiimpia tälle likaiselle propagandalle.  Miten paha jostain ihmisestä ja järjestöstä voi tulla?  Ja miksi me kansalaisina olemme halukkaita hyväksymään sen, mitä maassamme on tapahtumassa?  

Useimpien ruotsalaisten vastahakoisuus nousta pahaa vastaan
Voi vain kysyä itseltään: ”Miten tähän on voitu tulla?”.  Joku sanoi kerran, että pahat ihmiset voittavat, kun hyvät ihmiset eivät tee mitään.  Kirjassaan ”Avioliiton puolesta” (”Försvara Äktenskapet”) Olof Djurfeldt käsittelee maamme liukumista moraalittomuuden likakaivoon.  Yhdessä luvussa, joka on otsikoitu ”Tunteet eivät saa korvata perusteluja” (s. 117) Djurfeldt haastattelee Stefan Gustavssonia, Ruotsin evankelisen allianssin (Svenska Evangeliska Alliansen) pääsihteeriä.  Gustavssonilta kysytään: ”Tahdotteko sanoa, että meidän on tänä päivänä vaikea sanoa jollekulle: ’Pidän sinusta ihmisenä mutta en siitä, mitä teet’.” Gustavsson vastaa kristillisestä näkökulmastaan: ”Kyllä, meistä tuntuu yhä vaikeammalta ärsyttää toista sanomalla: ’Uskon, että sinun tekosi ovat väärin’ . Meillä ruotsalaisilla voi olla erityisen vaikea aika sanoa tämä, koska me mielellämme etsimme yhteistä pohjaa.  Koemme usein kritiikin ihmisen täydellisenä tuomitsemisena.  Mutta meidän täytyy voida hyväksyä toisemme ihmisinä, ja – viitatakseni Raamattuun – jokaisen arvon Jumalan kuvaksi luotuna. Samanaikaisesti meillä täytyy olla selvänä se, mikä on hyvä ja terveellinen elämäntapa.”  

Juuri näin on.  Me ruotsalaiset pelkäämme niin paljon nousta puolustamaan sitä, mihin me uskomme, ja me olemme niin innokkaita rauhoittelemaan jokaista.  Ruotsin kielessä on kuuluisa sanonta (sananlasku): ”Bättre fly än illa fäkta" (Parempi paeta ["fly"] kuin tapella ["fäkta"]). Se edustaa tätä synnynnäistä luonteenpiirrettämme.  Suomalaisen runoilijan, J. L. Runebergin, kuuluisassa runossa äiti neuvoo poikaansa (Munther), joka aikoo liittyä armeijaan: "bättre fly än illa fäkta".  Tämä kansamme sielun ominaispiirre on mahdollistanut sodomian hyökyaallon, joka on pyyhkinyt kaunista maatamme muutamien viime vuosikymmenien aikana ja muodostanut homomafian väkeväksi voimaksi yhteiskuntaamme.  On ”Perintösäätiö” (”Arvsfonden”), josta homojen lobbausryhmän tärkein esitaistelija (RFSL) saa runsaasti taloudellista tukea. 

[Tämä sielumme kansallinen piirre on näytellyt tärkeää osaa maamme historiassa.  Se oli syynä esimerkiksi siihen, miksi Ruotsi 1941 – kun Natsi-Saksa pyysi sitä auttamaan heidän Norjan valloituksessaan – auliisti suostui (ks. (viite 30; ”Miksi Saksa ei valloittanut Ruotsia toisessa maailmansodassa”) ja miksi me, ”arjalainen” kansakunta, jatkoimme Hitlerin armeijan varustamista toimittamalla kovaa terästä Gällivaaran kaivoksistamme Pohjois-Ruotsissa Norjan Narvikin sataman kautta.  Kaikki tämä samanaikaisesti, kun muu Eurooppa vuoti verta Hitlerin rautanyrkin alla.

Mutta kun sodassa myöhemmin kävi ilmeiseksi, että Hitler lyötäisiin, me muutimme kantaamme ja sallimme liittoutuneiden ilmavoimien lentäjien tehdä hätälaskuja Etelä-Ruotsiin heidän palatessaan Saksaan tekemiltään pommituslennoilta. Toinen syy asettumiseemme Saksan rinnalle Norjan valloituksessa on saattanut olla se, että niin monet asevoimiemme upseerit olivat tosiasiallisesti antisemiittejä. Sodan jälkeen koululaisille opetettiin (minä olin yksi heistä), että meidän ”puolueettomuusoppimme” pelasti meidät sodan tuhoilta. Mikä puolueettomuus?

Sivuhuomautus: Ruotsin moskeijoissa esiintyy tänä päivänä antisemitismiä. Jäljelle jääneille juutalaisille Ruotsissa ei näytetä suovan samaa suojelua ”halveksintaa” vastaan kuin homoseksuaaleille. Hallituksestakin näyttää tulevan enemmän Israelin vastainen ja musliemien puolella oleva. Pari esimerkkiä: huhtikuussa 2006 hallitus (peruutti äkillisesti yhteiset ilmavoimien harjoitukset Italiassa (viite 31) muiden maiden kanssa saatuaan tietää, että Israel olisi yksi osanottajista. Samassa kuussa (terroristijärjestö Hamasin johtajat oli kutsuttu maahamme (viite 32), ei hallituksen itsensä mutta ruotsalaisten Israelin vastaisten ryhmien toimesta. Voi olla, että me olemme todistamassa pyrkimystä päästä suotuisaan asemaan muslimien keskuudessa ennakoitaessa sitä päivää, jolloin Ruotsista tulee muslimienemmistöinen maa.]

Mutta, kuten usein on asian laita, maassamme on aina muutamia ihmisiä ja ryhmiä, jotka uskaltavat nousta vastustamaan yleistä homoseksuaalisuuden hyväksymistrendiä yhteiskunnassamme. Yksi edellä mainittu esimerkki oli pastori Åke Greenin tapaus. Toinen esimerkki on the Jerusalem Evangelical Church. Tämä seurakunta koostuu pääasiassa Etiopiasta Ruotsiin tulleista maahanmuuttajista. Heillä on internet-sivullaan http://www.j-e-c.org/faceliftup2/main_Swe.html ”Manifesti sananvapauden puolesta ja pastori Åke Greenin tueksi”. He osallistuivat myös suurella joukolla mielenosoitusmarssiin pastori Greenin tueksi hänen valittaessaan muutoksenhakutuomioistuimeen.  

Ruotsin homomafia ja esimerkkejä heidän toimintatavoistaan
Toinen rohkea ruotsalainen rohkeni tehdä internet-sivun, joka paljasti homoseksuaalisen elämäntavan – samanlaista kuin se, jota parhaillaan luet. Mutta palvelimen omistajan täytyi sulkea sivu sen jälkeen, kun homoseksuaalien lobbausryhmä oli ahdistellut häntä, samoin kuin hänen liikekumppaneitaan ja asiakkaitaan. Homomafia pelotteli hänen asiakkaitaan perinteiseen mafiatyyliin, niin että he eivät enää tahtoneet (tai, sanommeko, uskaltaneet) asioida hänen kanssaan. Onko sitten ihme, että uramiehemme ja -naisemme, joilla on jokin asema ja status ammatillisilla ja liike-elämän kentillä, pelkäävät ilmaista mielipiteitään? Eräässä ”Världen idag” -lehden artikkelissa 29.5.2006 sanotaan (katkelma):

”Hänen klo 1 yöllä saamansa puhelu on ilmoitettu poliisille: ’Me tiedämme, kuka sinä olet. Sinä ja sinun perheesi joudutte vaikeuksiin…. sinun asiakkaillesi kerrotaan, kuka sinä olet….
Me tiedämme, kuka sinä olet….. kaikki vihaavat sinua…..sinä tulet kärsimään, kun sinut paljastetaan’ soittaja sanoi poliisiraportin mukaan.
’Poliisi lopetti tapauksen tutkimisen johtolankojen puutteen takia’, hän huokaisi.

Mies saattoi tuskin uskoa silmiään, kun hän eräänä päivänä havaitsi perheensä talon edessä tuntemattoman auton. Avoimesta ikkunasta suunnattiin matkapuhelin suoraan hänen taloaan kohti. ’Käsitin, että hän oli ottamassa kuvia talosta. Ryntäsin ulos ja onnistuin lukemaan auton, sinisen Toyotan, rekisterinumeron. Otin yhteyttä autorekisterikeskukseen ja sain tietää, että auto kuului tunnetun homoaktivistin ja entisen kd-poliitikon vaimolle, hän sanoo.

Kuvat hänen talostaan sekä katukyltistä ilmestyivät pian internettiin miehen kotisivuille. Samat kuvat ilmestyivät pian myös erään miehen kotisivuille, joka on TT-journalisti. Hänen internet-sivuilleen he olivat panneet esille yksityiskohtaista informaatiota paikasta, miehen ja hänen vaimonsa nimen sekä linkin valokuvaan hänestä.

’Aprikoin, istuisiko joku taloni ulkopuolella pusikossa odottaen lapsiani, kun he palasivat koulusta tai valvoisi kaikkea, mitä tein. Tämä on ahdistelua ja täyttä vainoa’, hän sanoo. Erityisesti hän on kuohuksissaan TT-journalistin toiminnasta. ’On äärimmäisen vakavaa, kun reportteri, jonka otaksutaan olevan luotettava, käyttää vapaa-aikaansa minun ja perheeni ahdistelemiseen.’

Liikemies väittää, että tiedotusvälineiden epäkriittinen asenne homoagendaa kohtaan on syy siihen, miksi tämä saattoi tapahtua. ’Tiedotusvälineissä ollaan aina hyvin suosiollisia heitä kohtaan eikä heitä koskaan kritisoida. Ne, jotka ovat ahdistelleet minua, tietävät, että he voivat tehdä tämänkaltaista rangaistuksetta.’ Niiden joukossa, jotka ottivat yhteyttä liikemieheen, oli eräs pappi, joka totesi, että ’tämä ei ollut hyvä hänen liiketoimilleen’.

Kotisivu, joka oli julkaissut tärkeitä tosiasioita homoseksuaalisesta elämäntavasta, on ollut suljettuna viime syksystä saakka. Vihakampanjan takana olleet ihmiset saivat, mitä he halusivat.”

Tämä esimerkkinä on helppo nähdä, miksi me ruotsalaiset yleisesti pelkäämme vastustaa homoseksuaalisuuden pahoja voimia. Siitä huolimatta, että se tuhoaa niin monien lastemme ja nuortemme terveen ja luonnollisen elämäntavan. Kuka meistä on halukas vaarantamaan liiketoimensa, ammattiuransa ja yhteiskunnallisen asemansa? Puhumattakaan vaimon ja lasten fyysisestä turvallisuudesta. On niin paljon helpompi vain olla välittämättä tästä kysymyksestä. Tämä koskee myös pastoreita, jotka aivan liian usein etsivät suosiota mahdollisimman monien ihmisten kanssa.

Edellä kuvattuun liikemieheen verrattuna, joka menetti menestyvän liiketoiminnan, se viha, jonka itse olen kokenut, on ollut suhteellisen vähäistä, vaikka myös minä ja perheeni saamme toisinaan tappouhkauksia. Ruotsin kiertueemme aikana 2006, kun me esittelimme tämän internet-sivun, homomafia ahdisteli meitä useita kertoja ja meidän täytyi pitää luodinkestäviä liivejä. Samoin meidän täytyi peruuttaa useita tapahtumia. Voit lukea siitä ylävalikon linkistä ”Homomafia”. Ajatellen näitä hyökkäyksiä ja jatkuvia uhkauksia sain mielenkiintoisen sähköpostiviestin huolestuneelta mieheltä. Se kuuluu (lähettäjän nimi on jätetty pois):

(???? kirjoittaa):
”Satuin tulemaan internet-sivullenne AFA:n kautta. Minulla on ollut tiettyjä positiivisia tunteita AFA:aa kohtaan, koska he vastustavat uusnatseja. Mutta he näyttävät käyttävän väkivaltaa muihin asioihin yhtä lailla. Olen häpeissäni lukiessani, mitä he ovat tehneet sinua vastaan. Ja ajatus: Miksi he eivät riko moskeijoidemme ikkunoita? Muslimit eivät ole kovin ystävällisiä myöskään… kuoleman tuomio muslimimaailman maissa. Aion nyt lukea enemmän internet-sivultanne. Ehkä voin olla jossain avuksi. Palaan asiaan. Ystävällisin terveisin,
allekirjoitus ???”

Tälle sivullamme vierailijalle tahdon vastata: AFA (AntiFascistisk Aktion) ja monet muut ei-parlamentaariset ryhmät (kaikkialla maailmassa) ovat hylänneet demokraattiset periaatteet. He pelaavat vain omilla säännöillään. He ovat poikia ja miehiä, jotka kiihkeästi ikävöivät saada käyttää valtaa, vaikka heillä ei ole mitään johtamiskykyjä eikä usein pahemmin aivojakaan. Niinpä he kuvittelevat omaavansa käskyvallan terrorisoimalla muita ihmisiä. Heitä saatetaan kutsua uusnatseiksi, AFA:ksi jne., mutta he ovat kaikki samankaltaisia ihmisiä. Voin lisätä, että RFSL:n puheenjohtaja, Sören Andersson, sanoi minusta lausunnossaan Dagen-lehdessä, että ”on kauhistuttavaa, kun joku kantaa niin paljon vihaa sisällään”. Mutta hän sanoi myös, että RFSL pysyttelee erillään hyökkäyksistä meitä vastaan (mikä voi näyttää kiitettävältä), vaikkakin hän voisi ”ymmärtää nämä teot”; lausunto, joka selvästi heikentää hänen väkivallan hylkäämistään ja voi palvella AFA:n kaltaista väkeä antamalla oikeutuksen heille heidän heidän terroriteoissaan. Säilyttääksemme hauraan demokratiamme ja kitkeäksemme homomafian juurineen pois on tärkeää, että johtoasemassa olevat ihmiset kaikilla puolilla ottavat lujan kannan kiihotusta, väkivaltaa ja pelottelua vastaan. Mikään järjestö ei voi tietenkään koko ajan vaikuttaa kaikkien jäsentensä tekemisiin. Mutta joihinkin tapahtumiin voidaan vaikuttaa. On esimerkiksi perusteltua otaksua, että RFSL:llä on vaikutusvaltaa Tukholman Pride Festivaliin. Miten sitten on mahdollista, että he sallivat siellä merkillisen tapahtuman, jossa vierailijat heittivät tikkaa ”homofoobikoiden”, Ulf Ekmanin, Alf Svenssonin ja paavin valokuviin? Jos tämä ei ole kiihottamista, niin mikä ihmeessä sitten on? Paavilla on tietysti jatkuva fyysinen suojelu, mutta miltä muista henkilöistä on mahtanut tuntua?

Vielä yksi kommentti homoseksuaalien lobbausryhmän reaktiosta tätä internet-sivua kohtaan.  Uskon, että paljon siitä on tekemisissä sen kanssa, mikä pitäisi käsittää ”tyypilliseksi” tai ”keskimääräiseksi” homoyhteisössä.  Ottakaamme esimerkiksi laajalle levinnyt anaalisen sukupuoliyhteyden käytäntö miesten keskuudessa.  ”Vain” n. 2/3 kaikista homoseksuaalisista miehistä harjoittaa sitä.  Mutta kyseessä on silti enemmistö ja sen tähden syy siihen, että ”Anaalikäsikirja” on keskeinen osa RFSL:n internet-sivua.  internet-sivu ei ainoastaan selitä, miten parhaiten ryhtyä anaaliseen sukupuoliyhteyteen, vaan myös useita muita käytäntöjä, kuten peräaukon suutelu ja käden työntäminen sinne. Niiden noin 1/3 homoseksuaalisen miehen keskuudessa, jotka eivät vielä harjoita anaalista sukupuoliyhteyttä – jotkut heistä voivat pitää sitä vastenmielisenäkin – on ymmärrettävästi mielipahaa sen tähden, että muut ihmiset voivat virheellisesti otaksua, että hekin käyttäytyvät siten. Tämän internet-sivun esittelyssä olisi kuitenkin kovin epärehellistä vanhempia kohtaan, jos emme kuvaisi niitä käytäntöjä, joista homoseksuaalisten miesten enemmistö on osallinen.  Uskon, että jos vanhemmat todella ymmärtävät homoseksuaalien hyvin riskialttiin käyttäytymisen, he paljon todennäköisemmin auttavat poikiaan kehittämään miehisyyttään.  Samanlainen tilanne, ja vielä suuremmassa määrin, on kysymyksessä pedofiliasta homoseksuaalisten miesten keskuudessa.  On olemassa vastaansanomaton näyttö siitä, että homoseksuaalisesta miehestä tulee paljon todennäköisemmin pedofiili kuin heteroseksuaalisesta miehestä.  Mutta keskimääräinen homoseksuaalinen mies ei ole pedofiili.  Ei lähes tulkoonkaan.  Monet heistä ovat kauhuissaan pedofiliasta.  Niinpä heille (hyvin ymmärrettävästi) tuottaa mielipahaa kuulua ryhmään (homoseksuaaliset miehet), jolla on korkeampi ”riskitekijä” pedofiliaan.  Siitä huolimatta se on asia, josta tästä samasta syystä täytyy puhua.  Olisi todellinen karhunpalvelus vanhempia kohtaan salata se ja olla puhumatta siitä.

Miten sinä voit estää samaa sodomian tulvaa saavuttamasta maatasi

Tämän internet-sivun päätarkoitus on antaa vanhemmille ja isovanhemmille tietoa siitä, miten estää omia lapsiaan tulemasta homoseksuaaleiksi.  Mutta lukiessasi kurjasta kehityksestä maassamme ja siitä, miten homoseksuaalien lobbausryhmä on saavuttanut etuoikeutetun asemansa, saatat kysyä itseltäsi: ”Mitä minä voin tehdä estääkseni samanlaisen kehityksen omassa maassani”  Saanko ehdottaa kahta asiaa:
1. Levitä laajalti tietoa tästä kysymyksestä ihmisille omassa yhteiskunnassasi ja maassasi.  Internetissä on paljon hyviä saitteja, jotka käsittelevät tätä kysymystä.  Omaa internet-sivuani varten en ota vastaan lahjoituksia (vaikka jotkut ihmiset ovat tarjonneet).  Sitä vastoin jos sinulla on varoja, voit levittää tietoa mainoksilla paikallisessa lehdessäsi ja monilla muilla keinoilla, joita voit ajatella.
2. Boikotoi ruotsalaisia tuotteita.  Erityisesti niitä yhtiöitä (esimerkiksi Scandinavian Airlines System, SAS), jotka ovat olleet Tukholmassa vuosittain pidettävän häpeällisen homoseksuaalisen The Pride Festivalin pääsponsoreita.